Cheerleading on vauhdikas ja näyttävä kilpaurheilulaji, joka rantautui Suomeen 1990-luvulla. Cheerleadingissa on kaksi alalajia cheerleading ja cheertanssi. Cheerleading aloitetaan usein lajin harrasteryhmässä perustaitojen opettelulla., joita on tarjolla alle kouluikäisistä lapsista aikuisiin. Iän ja taitojen karttuessa voi hakeutua oman asuinympäristönsä tarjonnan mukaisesti kilpaileviin cheerleadingjoukkueisiin. Cheerleadingjoukkueen koko on 5-24 henkilöä. Urheilijana voit kilpailla harvakseltaan harrastemielessä tai pyrkiä määrätietoisesti kohti lajin huippu-urheilua. Suomi onkin kansainvälisellä tasolla yksi kilpacheerleadingin kärkimaita.
Cheerleadingissa voi kilpailla eri ikä-luokissa: minit (7-12 v), youth (11-15 v) juniorit (14-19 v), aikuiset (16 v. +) sekä klassikot (18 v. +). Ikäsarjojen lisäksi kilpailutasoja on 1:stä 6:teen (korkein vaikeusaste). Suomenmestaruuksista kilpailevat juniorit ja aikuiset tasoilla 5-6. Cheerleadingin kilpailukausi painottuu kevääseen. Joulukuulla alkavat yleensä aluekilpailut eri puolilla Suomea, pitkin kevättä ratkotaan eri tasojen kansallisia mestaruuksia Spirit- ja Superkilpailuissa. Kevään kansallinen kilpailukausi huipentuu SM-kilpailuihin kesäkuulla. Kansainvälisistä arvokilpailuista MM-kilpailut kisataan usein huhtikuulla ja EM-kilpailut heinäkuun alussa. Cheerleadingia voi monessa seurassa harrastaa myös ilman kilpailullisia tavoitteita, se on vauhdikas joukkueurheilulaji, joka sopii kaikille.
Mitä kaikkea voikaan kuulua cheerleadingiin?
Cheerleading on monipuolista ja yhteisöllistä urheilutoimintaa. Monet lajin harrastajat kokevat olevansa osa cheerleading-perhettä ja lajin parissa syntyy uusia ystävyssiteitä samanhenkisten ihmisten kesken. Cheerleadingin pariin ovat kaikki tervetulleita. Usein omasta asuinympäristöstään löytyy yksilön turvallisuus- ja tekniseen taitotasoon sopiva joukkue. Lajiin mielestäni kuuluu esimerkiksi permanto- ja ilma-akrobatia, pyramidit, korkeat heitot, ryhmä- ja parinostot, pom-tekniikkaa, yhteiset kannustushuudot, rytmisyyttä;, jokaisissa treeneissä kahdeksaan laskemista, joukkuehenkeä ja sen nostatusta, cheer-hyppyjä, tanssiliikkeitä, teknisten taitojen opettelua ja toinen toisensa kannustamista. Jokainen urheilija ikään katsomatta kehittyy lajitaidoissa omaa tahtiaan. Lajin parissa yksilönä oppii ryhmätoiminnan taitoja, jäsenyyttä sekä esiintymisen iloa. Lajitaitoja harjoitellaan pitkäjänteisesti ja onnistumisia syntyy yhdessä. Lajin kilpailujärjestelmä on rakennettu niin, että se tukee lajitaitojen kehittymistä ja oikea-aikaisesti vaikeustasolta toiselle etenemistä. Lajin valmentajille on jatkuvasti tarjolla uutta, päivitettyä ja monipuolista tietoa valmennuksen tueksi. Lajitietouden kehittyessä jatkuvasti tyypillistä onkin, että lajin valmentajat kehittävät osaamistaan jatkuvasti ajan hermolla pysyäkseen. Valmentaminen on monille harrastus, mutta entistä useammalle se voi olla myös jo ammatti. Ulkopuolisen ammattivalmennuksen hyödyntäminen yleistyy jatkuvasti.
Jokainen harraste- ja kilpajoukkue harjoittelevat kautensa aikana yhteistä koreografiaa, ohjelmaa, jota esitetään esimerkiksi seuran näytöksissä tai kilpailuissa. Alustana on max. 14x16 m turvamatoista koostuva alue. Ohjelman koreografiaan sovitettu musiikki on tärkeä osa esitystä. Kilpailusäännöt määrittävät esityksiin pakolliset elementit ja ohjelmissa tärkeitä seikkoja ovat mm. yleisölle yllätyksellisyys, koreografian monipuolisuus, yhdenaikaisuus, tekninen vaikeus, suorituspuhtaus ja esittäminen. Viime vuosina kilpailusuorituksissa SCL on nostanut tärkeäksi erityisesti turvallisuuden ja joukkueen taitotasoon sopivan teknisen vaikeuden.
Kiinnostaako cheerleading? Tarkempaa tietoa lajista, kilpailusäännöistä löydät lajiliittomme sivuilta: www.scl.fi
-- Mari Lähdesmäki, cheerleadingaoston pj 2018-2023
Lajiesittely sisältö on kirjoittajan näkemys lajista. Tarkempaa tietoa lajista löydät lajiliiton sivuilta. Seurakohtaisia käytäntöja voit tiedustella mm. joukkueenjohtajilta, jaostolta tai lajivalmentajilta