Perinteinen suomalainen talviurheilumuoto hiihto on kuulunut Kurikan Ryhdin lajeihin heti seuran alkuajoista asti. Ensimmäinen maininta Ryhdin järjestämistä hiihtokilpailuista on vuodelta 1922, jolloin huhtikuun 2. päivänä pidetyissä kilpailuissa oli osanottajia miesten sarjassa 8 ja sarjassa 12-16 ikävuoden välillä 13 sekä ns. oravakomppaniaan kuuluvia kokonainen liuta. Vuosien varrella on järjestetty kaikentasoisia kisoja kylätasolta lähtien ja jopa muutamat SM-kisatkin on järjestetty. Ensimmäiset huomattavat kansalliset kisat järjestettiin 9.2.1941. Kilpaladun lähtö ja maali olivat urheilukentällä ja rata kiersi Paavalin ja Kylävuoren maastoissa.
Talvella 1947 hiihdettiin Suomen hiihtomestaruuskilpailut Panttilassa. Kisat onnistuivat mainiosti vaikka vähälumisuus uhkasi kisojen järjestämistä. Ratamestarin johdolla ladulle hankittiin lunta ja kun koivistonkyläiset tekivät yli 600 tuntia töitä radan kanssa, oli kisojen alkaessa kaikki tip-top kunnossa. Yleisömenestys oli hyvä, n. 4000 henkeä ja sää ihanteellinen.
Lumen puute on usein vaikeuttanut hiihtokilpailujen järjestämistä mutta muitakin hankaluuksia on vuosien varrella ollut, mm. v. 1948 pidettäväksi suunnitellut kansalliset kisat oli peruutettava kurkkumätäepidemian vuoksi.
1960- luvulla järjestetyt kansalliset Kylävuoren hiihdot nousivat monena vuotena talven päätapahtumaksi. Hiihtojaoston silloinen puheenjohtaja Arvo Hietikko sai puhuttua hiihtoihin mukaan myös olympiavoittaja Eero Mäntyrannan, jonka asiantuntemusta saatiin hyödyntää myöhemmin myös useilla harjoitusleireillä ja valmennustilaisuuksissa. Vuoden 1965 Kylävuoren hiihdoissa alle 16-vuotiaiden poikien sarjassa esiin putkahtanut Juha Mieto saavutti kansakouluväen SM-kilpailuissa , varamiehenä matkaan lähteneenä, toisen sijan. Siitä alkoi Juhan menestyksekäs ura.
Ryhdin järjestämät puistohiihdot olivat suosittuja yleisötapahtumia 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla. Vuonna 1971 puistohiihdot pidettiin ammattikoulun maastossa ja kuten niin usein ennenkin, lumen puute aiheutti vaikeuksia kisojen järjestäjille. Heti maakuntaviestin jälkeen lumet olivat sulaneet pois, mutta puistohiihdot päätettiin järjestää, koska norjalaiset ja omat hirmut olivat luvanneet tulla Kurikkaan kisaamaan paremmuudestaan. Maa oli musta ja rukiin oraat kauniin vihreitä, mutta kurikkalaiset eivät tästä lannistuneet. Lunta ajettiin noin kilometrin pituiselle matkalle aivan viime hetkeen saakka ja kisojen alkaessa latu oli kunnossa. Kisoissa myytiin yli 3000 pääsylippua.
Vuoden 1973 talvi oli leuto ja lumeton. Ryhdillä oli järjestettävänään kahdet isot kisat ja taas tarvittiin vapaaehtoista talkooväkeä latujen tekemiseen. Päätapahtuma oli Pitkämön hiihto- ja leirintäkeskuksessa järjestetyt SM-hiihdot. Pitkämön tekoaltaan jäältä kerättiin lunta ja siitä tehtiin 5 km:n pituinen latu, muualla kun ei lunta ollut. Kisat vietiin kunnialla läpi, kiitos monien traktorien ja vapaaehtoisten, jotka mm. lumikolien kanssa tekivät ahkerasti töitä.
Myös puistohiihdot uhkasivat peruuntua lumenpuutteen vuoksi mutta neuvottelujen jälkeen lunta päätettiin hankkia sieltä missä sitä oli. Niin lähti 4 rekkaa Pentti Havuluodon johdolla ja lunta löytyi, mutta vasta Pudasjärveltä, läheltä Taivalkosken rajaa. Lunta kuormattiin autoihin yhteensä 240 kuutiometriä. Puhtaasta, valkeasta tunturilumesta saatiin hyvä latupohja 1200 metrin matkalle ja kisat onnistuivat mainiosti.
Vuodet 1976-1977 olivat hiihtojaoston toiminnassa siihen mennessä ehkä menestyksekkäimpiä niin aikuisten kuin myöskin nuorten rintamalla. Vuonna 1976 seura pääsi Etelä-Pohjanmaalta ainoana seurana valioluokkaan. Juha Mieto voitti Olympialaisissa kultamitalin 4x10 km:n viestihiihdossa ja Hopeasomman loppukilpailussa v. 1977 Ryhdin joukkue voitti viestimestaruuden.
Vuonna 1982 järjestettiin jälleen SM-kisat Pitkämössä. Lajeina olivat miesten 50 km, naisten 20 km sekä nuorten pitkät matkat. Kisat sujuivat kurikkalaisittain mukavasti sillä Miedon Juha voitti