Vuonna 1963 se sitten alkoi toden teolla, nimittäin kuka sen mustan laatan parhaiten hallitsee ja useamman kerran vastustajan maaliin laukaisee. Juhani ”Juuke” Latomäki kiekkobuumin Kurikkaan silloin toi ja siitä lähtien jääkiekko on innoittanut joka vuosi yhä uusia ja uusia nuoria lajin pariin. Talvisin yhteiskoulun jumppatunneilla ei paljon muuta tehty, jos nyt kovilla pakkasilla hieman koripalloa pelattiin. Ensimmäinen täysimittainen kaukalo paikkakunnalle saatiin pystytettyä 11.01.1963 ja se sijaitsi silloisen urheilukentän katsomon ja paloaseman välissä pitkittäin. Myöhemmin katsojilla oli paremmat olosuhteet, kun kaukalo sijoitettiin saman suuntaiseksi katsomon kanssa. Ensimmäinen B-junioreitten piirisarjaottelu Ryhti – Seinäjoen Sisu käytiin 20.03.1963 ja sen voitti Ryhti 4-0. Ilkka-lehti kirjoitti, kuinka Kurikka oli aloittanut menestyksekkäästi jääkiekkotoiminnan ja seuraavana vuonna saadaan ilmeisesti jalkeille jo miesjoukkuekin. Se saatiin ja heti ensimmäisessä koitoksessa Ryhti sai arvokkaan päänahan, kun se voitti Vaasan Sportin 4-3. Kurikan ensimmäisessä miesjoukkueessa pelasivat: Tapani Nummi, Markus Sahlberg, Kari Kangas, Heikki Anttila, Pekka Mäkinen, Aarne Kallislahti, Harri Salovaara, Hannu Sillanpää, Raimo Alanko ja Juhani Latomäki. Alkuaikoina otteluita oli huomattavasti vähemmän, mitä nykyään, mutta huomionarvoista on, kuinka silloin pelattiin useasti vielä maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussakin luonnonjäillä. Maakunnan muita jääkiekkoa harrastavia seuroja 60-luvulla olivat mm. Ilmajoen Kisailijat, Vaasan IFK, Vaasan Tornados, Vaasan Sport, Seinäjoen Sisu, Seinäjoen Salpa, Seinäjoen Kiekko-Veljet, Kauhajoen Karhu, Kauhavan Visa, Lapuan Virkiä jne.
Nappulaliiga oli myös voimissaan 60-luvulla. Koitokset olivat eri ”kauppalanosien” välisiä ja niistä käytiin kovaa vääntöä kouluissa jo ennen ja tietenkin jälkeen otteluiden. Joukkueita nappulaliigassa olivat mm. Hiha-Ässät, Jokerit, Kiven Kovat, Akun Ilves ja Ikarin Tappara. Tällä kultaisella 60-luvulla Ryhdin juniorit olivat piirin sarjoissa aina kärkipäässä ja mm. 1964 D ja C-juniorit voittivat piirinmestaruudet. Silloinen edustusjoukkue koostui miltei yksinomaan samoista kavereista kuin jalkapallojoukkuekin, joten samat pelaajat olivat yhteisten harrastuksiensa parissa ympäri vuoden. Vuosikymmenen loppupuolella alkoi edustusjoukkueella näkyä jo menestystäkin, kun valmentajaksi pestattiin Tampereelta Velsalle myyntipäälliköksi tullut ”Ilvesläinen” Pekka Pantsar. Ryhti pelasi tuolloin ns. Keski-Suomen lohkossa, jossa vastustajia oli mm. Haapamäki ja Keuruu. Vuosikymmenen vaihteessa jääkiekko löi itsensä lopullisesti läpi Kurikassa ja kovissakin pakkasissa otteluita, joihin pääsymaksut olivat silloin 1:- ja -:50 seurasi keskimäärin 300-400 katsojaa.
Seuraava vuosikymmen oli sitten Kurikan Ryhdin kulta-aikaa jääkiekossa, mikä oli etenkin edustuksen, mutta myös muiden joukkueiden järjestelmällisten harjoitusten tulosta. Juniorit menestyivät entiseen tapaan ja eräät kunnostautuivat jopa valtakunnallisissa lopputurnauksissa Tampereella. Edustusjoukkue kulki viikonloppuisin ”yöharjoituksissa” Vaasan jäähallissa ja pelasi edelleen piirisarjaa. Siellä ei kuitenkaan vastusta löytynyt ja joukkue nousikin tappioitta silloiseen maakuntasarjaan. Varojen hankintaan kalliissa lajissa tulivat tuolloin jokavuotiset ”Suuret Jääshowt” joissa yritykset haastoivat toisiaan kilpasille mitä eriskummallisimmissa lajeissa. Niistä saatiin sitten joukkueitten pyörittämiseen arvokkaita pennosia. Koko kiekkokauden budjetin suurin tulonlähde oli aina kuitenkin pukkipalvelu, joka toimi melko tasan 30 vuotta ja harva edustusjoukkueen pelaaja vietti jouluaattojaan silloin kotonaan. Kaukalomainosten myyminen ja maalaaminen laitoihin oli myös edustusjoukkueen yhteinen projekti joka syksy.
Edustusjoukkueen vastustajina kaudella 1973-74 olivat mm. No Stars Kokkolasta, VIFK Vaasasta, Maila-70 Ylivieskasta, Centers Pietarsaaresta, Athlos Pietarsaaresta. Ylivoimaisuutensa vuoksi Ryhti haki harjoitusvastustajansa mm. Raumalta, Porista ja Tampereelta. Samana vuonna edustusjoukkue voitti piirinmestaruus loppuottelussa Vaasan Sportin 8-7 ja se oli kova uutinen koko maakunnassa. Voittojen huumassa Kurikassa puhuttiin jo vahvasti tekojään tulemisesta. Se jäi kuitenkin ikuiseksi haaveeksi. Huipentuma oli sitten tappiottoman kauden jälkeen edustuksen nousu Suomisarjaan. Sarjaporrasta ylemmäksi joukkueen nostivat: Vesa Hautaluoma, Jari Keski-Hakuni, Jorma Harjunpää, Timo Hakola, Mauri Alanko, Timo Nikkola, Seppo Nokso-Koivisto, Rainer Louhela, Ossi Pelto-Piri, Hannu Nikkola, Jussi-Pekka Rikala, Hannu Anttila, Jaakko Ujainen, Veli-Matti Nikkola, Hannu Mansikkamäki, Hannu Syrjä, Timo Hirvelä, Antti ja Timo Ala-Reinikka. Ryhdin vastustajia Suomisarjassa olivat: Vaasan IFK, Oulun Palloseura, Raahen Vesa, Kalajoen Junkkarit ja Pattijoen Tempaus. Ryhdin kausi Suomisarjassa oli kuitenkin onneton, sillä talvi oli niin leuto, ettei pelejä päästy juuri lainkaan luonnonjäillä pelaamaan, joko sitten harjoittelemaan. Se oli kova pettymys sekä pelaajille, että uutta sarjaa kiihkeästi odottaneelle kurikkalaisyleisölle, mutta sääolosuhteille ei voitu mitään. Kotiotteluita pelattiin pääasiassa Vaasan jäähallissa ja seurauksena oli lipputulojen romahtaminen ja vastaavasti kustannusten nousu Vaasassa pelaamisen takia. Putoaminen saman tien takaisin maakuntasarjaan olikin tosiasia. Se myöskin jonkin verran lamaannutti mieliä ja toimintaa ja mm. Nikkolan veljekset Hannu, Timo ja Veli-Matti, sekä Jari Keski-Hakuni pelasivat muutaman vuoden Vaasan Sportissa.
1980-luku
1980-lukua kiekkoiltiin vaihtelevalla menestyksellä. Pelaajamateriaali alkoi jostain syystä kaventua, eikä joukkueisiin välillä ollut enää tungosta, niin kuin edellisinä vuosina. Mauri Alanko oli monena vuonna jääkiekon pelastaja valmentaen joskus jopa kolmeakin joukkuetta. ”Pätkä” oli sitä mieltä ettei yhtään ikäluokkaa saa jäädä väliin, sillä muuten toiminta viimeistään edustuksen puolella jossain vaiheessa loppuu. Tällä vuosikymmenellä pelattiin välillä hyviä kausia, mutta välillä kiekkoharrastus tuntui hiipuvan kokonaan. Sitä se ei onneksi koskaan kuitenkaan tehnyt, vaan aina joku asialle vihkiytynyt keräsi syksyllä porukat kokoon. Tutuiksi tulivat vuosikymmenellä niin juniori, kun edustusjoukkueen puolellakin sellaiset paikkakunnat ja joukkueet, kun Hermes2 Kokkolasta, IFK-Lepplax Pietarsaaresta, S-Kiekko Seinäjoelta, MIF Maalahdesta, SNSU Sääksjärveltä, APV Alavudelta, Kraft Närpiöstä, Virkiä Lapualta, KieHa Ähtäristä, Nurmon Jymy, KoMu Mustasaaresta ja Soinin Tiikerit. Juniorit pärjäsivät kuitenkin hyvin, joista esimerkkeinä useat valinnat E-P:n piirijoukkueisiin ja siellä menestymisiin. Vuosikymmenen alkupuolella Ryhdin D-junioreitten ykköskenttä oli edustamassa Etelä-Pohjanmaata maakunnan yhdistetyssä joukkueessa Jyväskylän kansainvälisessä turnauksessa. Ryhdin Juha Koskinen, Pasi Haapamäki, Mikko Harju, Juha-Pekka Ania, Jan-Erik Antila ja Kari Jussila tekivät turnauksessa joukkueensa 17 maalista 15. Samalla kaudella D-juniorit voittivat niin Sportin, kuin muutkin ja samalla piirinmestaruuden ylivoimaisesti. Myös suositut junioriturnaukset pyörähtivät 80-luvulla entistä voimakkaammin käyntiin. Kurikka innokkaana ja ansioituneena järjestäjänä oli eri turnauksien isäntänä harva se kevät.
Innokkuus kuitenkin välillä hieman hiipui ja mm. Jääshow jäi historiaan, mutta pukkipalvelu pelasi entiseen tapaan. Sitä ei uskallettu lopettaa siinä pelossa, että jokin toinen jaosto sen ottaisi ja sillä "rikastuisi". Välillä kiekkokansa taisteli pitkäänkin olosuhteita vastaan. Ilkka-lehti kirjoitti isoin otsikoin. Ryhti maakunnan ”ykkösseura” kaukalo ja olosuhteet silti alueen heikoimmat. Vuonna 1986 olosuhteet hieman kohentuivat uuden kaukalon myötä, mutta tekojäästä ei kukaan enää uskaltanut ääneen edes puhua.
Ote jaoston kokouksen pöytäkirjasta 80-luvulta. 1§ Taloudellinen tilanne: Ei tarkkaa tietoa taloudenhoitajan kiireiden takia (hiihdon SM-kisat). 2§ Junioripaketti: Hinta vain 40,- koska ollaan näin myöhään sitä perimässä ja paketista jää maila pois. 3§ Jäljellä olevien ottelumatkojen rahoitus: Pyritään käymään muutamassa ottelussa omilla autoilla ja Seppo Haapamäki tiedustelee matkarahoja Betoninummelta. 4§ Muita rahanhankintakeinoja: Neuvotellaan Krouvin kanssa nuorten alkoholittomista illoista…jne.
Vuosikymmen alkoi ja jatkui pitkään ns. hissiliikkeellä. Välillä pelattiin loistavasti ja pelaajia oli yllin kyllin, mutta seuraavaan otteluun ei meinattu saada kahta kentällistä kokoon. Ns. järjestelmällinen ja kurinalainen toiminta puuttui. Edustusjoukkue pelasi IV-divaria yhdessä Jurvan, Kristiinan, Maalahden ym. kanssa. Yleisökin oli jo katsomoista kaikonnut ja elettiin jonkinlaista murrosvaihetta. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen toiminta kuitenkin elpyi ja pelaajat olivat taas tosissaan. Junioritkin nostivat tasoaan ja etenkin E ja D-juniorit olivat sarjojensa kärjessä. Välillä rakas 1954 rakennettu katsomokin purettiin ja jääkiekkotoiminta siirtyi keskuskentän kupeeseen jokirantaan. Vuosikymmenen puolivälissä edustusjoukkueeseen oli suorastaan tungosta ja piti jopa arpoa ketkä kulloinkin jäivät sivuun, kun ottelupöytäkirjaan sai kirjoittaa ainoastaan 22 nimeä. Juniorijoukkueissa alkoi olla sama tahti ja pelaajia joka ikäluokassa kahden joukkueellisen verran. Liekö innoittajana sitten ollut mainoslehtinen, joka jaettiin kaikkiin talouksiin. Otsikkona lehtisessä oli; Miksi Jäähalli Kurikkaan ja perusteina kurikkalaisen jääkiekon historia, sekä perusselvitys kustannusarvioista ym. Ensimmäisellä kerralla hallihanke kaatui yhdellä äänellä valtuustossa, mutta seuraavana vuonna määrätyt henkilöt olivat tehneet sellaista pohjustustyötä, että hankkeen läpi vieminen oli enää läpihuuto juttu. Vuoden 1997 syksyllä monivuotinen haave oli vihdoin todellisuutta. Talkootöitä oli tehty innolla usean pelaajan ja vanhemman toimesta kaikki vapaa-ajat. Ryhdin jääkiekkoihmisten rinta nousi sinä syksynä huimasti ja oli aihettakin. Kun hallihanke oli päätetty toteuttaa, moni vastustaja epäili, ettei sille riitä käyttäjiä, vaan hanke kaatuu lopulta kaupungin niskaan. Toisin kuitenkin kävi ja heti ensimmäisestä syksystä saakka kaikki vuorot olivat täynnä, eikä ulkopaikkakuntalaisille paljonkaan vuoroja jäänyt. Nyt juniorijoukkueita oli kaksi joka ikäluokassa ja edustusjoukkue painoi harjoituksissa sarjanousu mielessä heti ensimmäisenä keväänä. Kevättä ei tarvinnut odottaa, vaan alue nosti joukkueen kakkosdivisioonaan jo joulutauolla. Maakuntalehdissä ylistettiin hienoa Kurikan hallia ja Ilkka otsikoi: Ryhti 25 vuoden tauon jälkeen 2-divisioonassa. Hallin avajaiset vetivät tuvan täyteen Tampereen Ilveksen ja Helsingin IFK:n liigajoukkueiden ottaessa mittaa toisistaan. Hallin myötä Kurikalle on myönnetty useita nuorten ja naisten maaotteluita, jotka se on hoitanut mallikkaasti pohjalaisella tarkkuudella ja jämäkkyydellä. Hyväntekeväisyysotteluilla on kerätty rahaa myös eri järjestöille. Jääkiekkoväki on todennutkin lajin olevan aivan toisen, kun ei tarvitse enää välittää sääolosuhteista.
Hallin myötä Ryhdin joukkueisiin on ollut imua entistä enemmän. Niin edustus, kun juniorijoukkueisiin on kyselijöitä joka syksy ja kaudenkin aikana. Hallikauteen siirtymisen jälkeen Ryhdistä onkin tullut koko maakunnan jääkiekkoseura, tai ainakin lähikuntien. Eri joukkueissa pelaa useita nuoria Kauhajoelta, Jurvasta, Ilmajoelta, Jalasjärveltä ja kauempaakin. Edustusjoukkueen ongelmana on kuitenkin aina ollut kurikkalaisten pelaajien muutto paikkakunnalta. Ensin armeijaan ja sen jälkeen opiskelemaan ja se on vai lisääntynyt vuosituhannen loppua kohden.
Ryhdin edustusjoukkueen ensimmäinen todellinen pelaajavahvistus oli 1997 silloisen valmentajan Esa Välimäen sukulaispoika Miikka Kuusela Tampereen Tapparasta ja aina siitä lähtien on seura hoitanut velvoitteensa ilmeisen mallikkaasti, koska kysyntää joukkueeseen on enemmän mitä voidaan ottaa.
Juniorijoukkueiden menestys hallisarjoissa on ollut vaihtelevaa, joka on ymmärrettävää, kun vastustajina ovat nyt perinteiset hallipaikkakunnat eikä tulosta ja menestystä heti synny.
Alkuinnostus on laantunut ja halli hyväksi havaittu ja tuskin Kurikassakaan enää luonnonjäillä pelattaisiin. Jokainen joukkue vuorollaan hoitaa hallia aina viikon kerralla, niin kioskinpidon, jään teon, kuin siivouksenkin. Näin joukkueet saavat Jäähalli Oy:ltä korvauksen hoitamastaan viikosta, eikä hallilla tarvita kokopäiväisiä työntekijöitä. Juniorisarjojen lisäksi ovat hallin omakseen ottaneet kiekkokoululaiset, taitoluistelijat, sekä tietenkin harrastekiekkoilijat ja yritykset. Edustusjoukkue on ensimmäistä kevättä 1998 lukuun ottamatta pelannut aina 2-divisioonan ylemmässä jatkosarjassa ja useana vuonna myös Suomisarja karsinnoissa. Joukkue on muuttunut tosi paljon joka vuosi ja omia kasvatteja on valitettavan vähän. Tähän on syynä yliopistotason opiskelupaikkojen puuttuminen lähialueelta. B-junioreista edustukseen nostetut pelaajat ehtivät olla joukkueessa ainoastaan yhden, tai korkeintaan kaksi kautta, kunnes he lähtevät armeijaan ja/tai opiskelemaan. Useamman oman kasvatin pelaaminen joukkueessa on valitettavasti tällä hetkellä mahdotonta. Joukkueeseen on kuitenkin valtavasti imua, eikä pelaajia siihen tarvitse värvätä, joten he ovat sillä hetkellä Kurikan Ryhdin pelaajia.
Ympäristökuntien olosuhteet ovat sen sijaan lahja etenkin Kurikan juniori jääkiekkoilulle. Kokonaisuutena katsoen Kurikan jääkiekolla menee vallan mainiosti, vaikkei joka sarjassa kärkisijoja hätyytelläkään. Tämä on kuitenkin vain jääkiekkoa.
2000-luku on jäänyt kirjoittamisen osalta hieman vajavaiseksi, mutta täydennän sitäkin kunhan ehdin. Nyt kuitenkin kannattaa merkitä aikakirjoihin seikka, mitä ei aikaisemmin Kurikan jääkiekon historiassa ole tapahtunut. Päivämäärällä 29.11.2011 pelasi Suomen pääsarjatasolla, elikkä SM-Liigassa ensimmäistä kertaa syntyjään kurikkalainen ja juniorivuotensa Ryhdissä pelannut nuori mies. Liigakasteensa ottelussa Blues - Pelikans sai Joni Isomäki, joka on aloittanut kauden Heinolan Peliitoissa. Ottelu, joka päättyi Bluesin 7-6 voittoon Jonille merkittiin yksi syöttöpiste. Jäämme odottelemaan jatkoa ja kuka on seuraava....?
Kirjoitin tämänkin "omasta päästäni", joten puutteita ja asiavirheitä varmasti löytyy. Toivonkin, että henkilöt, joilla on mielessään lisättävää, tai muutettavaa em. historiikkitekstiin ottaisivat minuun yhteyttä. Näin saisimme vielä todenperäisemmän ja täydellisemmän kuvan Kurikan Ryhdin jääkiekon viidestä vuosikymmenestä.
Terveisin: 54 vuotta yhtäjaksoisesti mukana ollut Rainer Louhela